perjantai 28. syyskuuta 2012

Luonto tulee lähelle

Haluan jakaa kanssanne huikean tapahtumaketjun tuosta viime viikolta...

Mehän siis muutimme "maalle" tuossa häiden jälkeen. Alle kaksivuotias huippumoderni kerrostalo muuttui Sulhon ikäiseen paritalonpuolikkaaseen. Rakennustyömaat ja jatkuvasti kulkevat useat bussilinjat vaihtuivat puutaloihin, omenapuihin ja vieressä rauhoittavasti kohisevaan teollisuusalueeseen. :D

Ennen tarjouksen tekoa selvitimme kaikki olennaiset asiat, joista tärkein oli Hesarin aikataulu. Kyllä se ajoissa tulee, meille vakuuteltiin. Noh, myöhemmin selvisi, että entisten asukkien ajoissa oli joskus aamuseitsemän aikaan, ja neljältä pystyyn pomppaavalle Aurinkoprinsessalle sehän on lähes lounasaikaa. :S

Joka tapauksessa, lehti pitää hakea pihan päädystä, sitä ei kotiovelle kanneta. Naapurustomme yökukkujat saavat siis ihailla silmät ristissä ja valtavassa kylpytakissaan aamuhämärässä hiippailevaa Aurinkoprinsessaa Hesarinmetsästysmatkallaan...

Eräänä aamuna viime viikolla olin jo palaamassa kotiin iloisena Hesari kädessä ja etusivun mainoksia vilkuillen, kun havaitsin jonkin elukan juoksevan pihan päädystä kohti. Oletin (oikein) tuon pinkojan olevan tavallista vauhdikkaampi citykani. Koska olin liikkeellä, sen sijaan, että seisoisin hiljaa paikallani (en siis lue Hesariani pihalla...), jatkoin matkaani luottaen vanhaan viisauteen: "se pelkää minua enemmän kuin minä sitä".

Niin. Niin minulle on aina uskoteltu. Oli kyse sitten kaneista, kuoriaisista tai kurnuttajista. Aina väittävät, että minä olen nille paljon suurempi paha, kuin minä niille. Vannoutuneena citytyttönähän en siis kestä mitään lemmikkikoiraa pienempää tai villimpää. Kyllä, pelkään hiiriä. Ja kaneja. Ja sammakoita. Ja ihan oikeesti, kaikki ilman moottoria lentävät ovat vähintäänkin epäilyttäviä!

Pihan poikki pinkovan kanin vauhti oli aivan järjetön. Kaikki edellä kuvaamani ajatustoiminta tapahtui siis sekuntien murto-osissa. Ja yhtäkkiä:

Kuului kauhea pamaus. Karjasin vertahyytävästi. Kanipolo pyöri maassa tuskaisena ja minä pinkaisin karkuun kohti kotiovea!

Kani oli juossut SUORAAN PÄIN MINUA! Jep. Aivan suoraan päin! Jalassani oli kipeä mustelmanalku ja pieni haava. Kotiovelta katsoin kauhuissani, kun kanipolo edelleenkin kieriskeli maassa. Raukan pää oli ehkä nyrkkini kokoinen, ja kun sellainen pikkupää kopsahtaa valtavassa vauhdissa päin sääriluutani, lienee aivotärähdys taattu!

Pinkaisin suoraan yläkertaan Sulhoa (pitänee miettiä tuota nimeä uusiksi...) herättämään!

"Kuulitko sen vertahyytävän karjahdukseni? Kani hyökkäsi kimppuuni!"

Myöhemmin niin sanottuun ihmisten aikaan Sulholta tuli tekstiviesti, jossa hän ihmetteli nähneensä unta siitä, että kani oli hyökännyt kimppuuni.

Mutta kun se ei ollut unta! Vaan ihan totisinta totta! Ja minulla oli mustelma todisteena!

Nyt pelkään sitten kanejakin ihan tosissani. Ne eivät väistä. Niillä on suunnitelma. Ne haluavat minut!

Kuva lainattu täältä.
Onko muilla havaintoja hyökkäilevistä citykaneista? Kostavatko ne kaikille, vai olenko minä kanien pahin vihollinen? :S

p.s.

Tsekatkaahan kuvaajamme V-P Kankaan blogi: vpkangs.com/blog Kuten Saara jo bongasi, siellä on iso annos lisää kuvia! :)

tiistai 25. syyskuuta 2012

Varo internetiä! :D

Hääkuvia odotellessa blogia uhkaa hiljaiselon jatkuminen. Mutta kai sitä muustakin voi puhua? :D

(Tosin varoitus, tämä postaus on täysin kaupallinen, tai siis ei sillä tavalla kaupallinen, en minä tästä mitään saa, mutta jos etsit jotain mieltäylentävää ja korkealentoista lukukokemusta, mene muualle! :P )

Olen ihan mahdoton nettikauppasurffailija. En välttämättä (ihan niin) kova shoppailija, mutta surffailija ehdottomasti! Eilen lävähti meiliboksiin kaupallista tiedotetta eräästä suosikkisurffauskohteestani, Warehousesta. Ja se on kuulkaas niin, että Warehousella alkoi ale. Juuh, samaa sykliä elänevät siellä kuninkaallisten kera, ja käynnissä ovat kaikenmaailman (kaiken Britannian?) versiot kolmesta plus yhdestä hullusta, pyöreästä sembalokarkelosta ja nyt se tornado on iskenyt Warehouseen.

Ja, kuten kaikki Union Jackin alla shopanneet tietävät, kun suuressa maailmassa tehdään alennusmyyntejä, niin siellä ei puhuta mistään SÄÄSTÄ JOPA 12%!!!! - soovasta, vaan alet ovat sitä luokkaa, että Visakorttikin kellahtaa selälleen ja kehrää tyytyväisenä (pahoitteluni tuosta kissa- ja koirastereotypioita yhdistelevästä kielikuvasta. Se nyt vaan on niin, että oma Visani käyttäytyy juurikin noin. Hanki omasi Sampo Pankista. :P ).

Twist Halter Dress
Miten olisi vaikka tällainen henkäyksenkevyt keijumekko? 104€ normihinta on pudonnut 60€ alehintaan. Tämä on muuten oiva esimerkki surffailuistani, tuollainen värihän ei sovi minulle sitten alkuunkaan, ja silti sitä ihailen! (Vai sopisiko sittenkin...? :D )

Ja toimitus on nopeaa ja luotettavaa, ja toimituskin on halvempaa kuin kaksi seutulippua (joilla ei muuten pääse lähellekään lähintä Warehousea!) - 9,99€! Ai mistä minä nämä tiedän? Noh, olen ehkä joskus saattanut jotakin tilata... kaverille tietysti! :P

Shoppailemaan pääset näppärästi täältä.

Ja miksi internetiä pitää varoa? No kun... minussa asuu pieni sisäinen shopaholic, joka aina toisinaan villiintyy aivan tolkuttomaksi. Jos kärsit samasta, pysy kaukana Warehousen kaltaisista ihmemaista! Ja miksikö varoitin vasta nyt, kun olet jo klikkaillut ostoskorisi täyteen kaikenlaista uutta ja sinistä ja lainattavaksi kelpaavaa? :D

torstai 20. syyskuuta 2012

Häävalssi

Taisin aiemmin mainita, että väänsimme häävalssista aikas pitkään Sulhon kanssa... kaikki toisen ehdotukset olivat aina aivan liian xxx tai ei tarpeeksi yyy. Lopulta päädyimme jonkin sortin kompromissiratkaisuun, joka ei ollut valssi, joten päätimme hankkia koreografian ammattilaisilta. Noh, sitten, eräänä varmastikin kuulaan kauniina aamuna kuuntelin jälleen tapani mukaan irkkuradiota aamuni ratoksi, kun korviini alkoi tulvia jotain aivan uskomattoman kaunista. Ja ennen pitkää kärpäset katossamme naureskelivat partoihinsa, kun Aurinkoprinsessa valssasi pitkin kyökkiä yksin kylpytakissaan ja villasukissaan. Juuh, se oli siinä!

Myöhemmin samana päivänä soitin biisin Sulholle sormet ristissä ja peukut pystyssä ja kaikkia mahdollisia tahoja rukoillen. Sulhon reaktio? "Okei."

:D :D :D

Ja se biisi...


Okei, yksi ongelmahan tuossa on. Se C-osa. Vähän liikaa maailmanparannusmeininkiä. Mutta koska hääviihdyttäjäksemme ei ollut tulossa Jason itse, laitoin upealle hääbändimme solistille Antti Koivulalle
viestiä ja saimme Mr. Sushilta lyhennetyn ja C-osattoman version tuosta ihanuudesta.

Joku saattaa muistaa, että kävimme keväällä Studio High Heelsin häävalssikurssilla. Vannoimme juhlallisesti treenaavamme ainakin kerran viikossa. Ja treenasimme sitten tyyliin kerran, hääviikolla. :D (No okei, pari-kolme kertaa. Ainakin.) Sulho koitti ehdotella jos jonkinmoista syrjäseutupaikkaa treenejä varten, mutta en minä jaksanut häästressaavaa bridezillatakamustani roudata jonnekin itä-Vantaan pusikoihin! Lopulta keksin ratkaisun! Nappasimme kengät kainaloon ja suuntasimme kerrostalomme häkkivarasto-/väestönsuojakompleksiin! Siellä oli kuulkaas oivat valssaustilat! Kännykkään Spotify ja Jasonit täysille ja yks-kaks-kol-yks-kaks-kol!

Okei, kerran kävi sitten niinkin, että varastoilla oli joku muukin. Jouduimme siinä hetken "etsimään sitä yhtä juttua" omasta häkistämme, kunnes tuo hävytön tunkeilija ymmärsi poistua. :P (Ja 3 viikkoa häiden jälkeen muutimme pois. Saattoihan joku meidät nähdä juoksemassa limonadikengät kainalossa alakertaan... :P )

Hääpäivänä valssaaminen jännitti kyllä ihan mahdottomasti. Taikauskoisuuteni takia emme treenanneet valssausta Sutturan kanssa ja jostain syystä minulla ei muita samankaltaisia mekkoja oikein ole. (Kummallista...) Varottelin kyllä Sulholle, että et tule pääsemään ihan kauhean lähelle ja voit täysin unohtaa kaikki yritykset astua oikeaoppisesti jalkojeni väliin... Mutta ei se nyt mitenkään ole sama asia visualisoida sitä Sutturaa väliimme kun ihan tosissaan tanssia tylleissä. Tosipaikan tullen astuinkin sitten lähes joka toisella askeleella helmojeni päälle! :D Puolessa välissä biisiä kuiskin suupielestä Sulholle, että nyt riitti vaihtoaskeleet, me vaan pyöritään! Se kun oli huomattavasti vähemmän riskialtista toimintaa...

Loppu kuitenkin hyvin! Kukaan ei kaatunut ja Suttura selvisi ehjänä valssauksesta. Joku jopa koetti imarrella meitä kehuskelemalla valssaustaitojamme! :P Ensi kesänä Rouva suuntaa sitten lavatansseihin leveilemään! :D

tiistai 18. syyskuuta 2012

Tylliunelmat elossa!

Ensinnäkin, anteeksi! Blogini on ollut ihan hyshyshiljaa aivan liian pitkään. Mutta ei syytä huoleen, mitään vakavaa ei ole tapahtunut! :) Häät sujuivat loistavasti ja niistä on luvassa jos jonkinmoista tarinaa, kunhan pääsen taas vauhtiin. Häiden jälkeen karkasimme minihäämatkalle Roomaan ja sekin reissu oli upea! Roomassa ollessamme saimme tiedon, että kämppämme myytiin, joten palattuamme aloimmekin sitten pakata. Nyt uudessa kodissa on asusteltu kolmisen viikkoa.

Siinäpä siis Aurinkoprinsessan suurimmat seikkailut viime viikoilta... :D

Hääpäivä... Se oli upea. Ihana. Täydellinen. Ainoana miinuksena se ajan kuluminen: päivä suorastaan karkasi käsistä heti kun pääsimme kirkkoon!

Vietimme häitä edeltävän illan ja yön kolmen kaason kanssa Sokos Hotel Albertin upeissa huoneissa. Bestmanin ihana avovaimo oli järkännyt meille huoneet ja morsian oli tietysti sijoitettu huoneeseen nro. 118! :D Kävimme jumppaamassa, irtokarkkiostoksilla (hihii! :D ) ja saunomassa, sekä nautimme room service dinnerin pyjamat päällä! :D

Hääpäivän aamupäivä sujui ihanan leppoisasti, aloitimme aamusalilla Kaaso L:n kanssa ja suuntasimme sitten aamiaisen kautta Helsinki Hairdressersiin kammattaviksi ja meikattaviksi. Tunnelma oli aivan katossa, meillä oli kaksi meikkaajaa, 2+1 kampaajaa ja hoideltavana sakkina yhteensä kahdeksan naista! Ja voi että, kyllä tuli Niin Upeaa Jälkeä! Itse marssin meikkiin mukanani Se Penelopekuva (se viimeinen penelope) ja vaadin, että tuollaiseksi minut on saatava. No, vaikka Timo Karvinen olikin todellinen taikuri, niin rasvaimuja ja luomenkohotuksia hän ei kuitenkaan ryhtynyt minulle tekemään... (pettymys? :P ) Olin lopputulokseen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, Timo teki aivan mahtavaa työtä!

Meikattuina ja kammattuina palasimme sitten hotellille pukeutumaan. Meillä piti olla aikaa paljon. Ja olikin. Mutta... Sutturan päällepukemisessa kesti valehtelematta kolme varttia. Ja apuna oli kolme kaasoa. Hups! Sen jälkeen piti vielä kääriä kaasot sareihinsa, ja ei ole sarikaan mikään nopein mahdollinen vaate pukea... Joten lopulta kaasoille tuli hieman kiire. Ei kuitenkaan niin kiire, etteikö muutamia kuvia olisi ehditty napsia... :D

www.vpkangas.com

Mahtava valokuvaajamme V-P Kangas on postannut blogiinsa esimakua kuvistamme. Jos haluatte nähdä lisää wannabe-Penelope-Aurinkoprinsessaa Sutturassaan, kurkatkaahan tänne.

Ja jos haluatte vaan ylipäätään nähdä upeita kuvia, suosittelen surffaamaan osoitteeseen www.vpkangas.com V-P on aivan käsittämättömän hyvä kuvaaja ja mahtava tyyppi! Suosittelen lämpimästi! :) Lisää kuvamatskua saatte myöhemmin...

Niin ja blogisiskoille haluan sanoa, että vaikka en viime aikoina ole jättänyt juuri kommenttejakaan, niin postaukset on luettu! :) (Ja samalla kiroiltu ääneen sitä, kuinka hemmetin vaikeaa on kommentoida kännykällä postauksiin... :S )

Feels good to be back! Toivottavasti joku kaipasi... :)