Uudessa kodissamme on kovasti enemmän tilaa kuin aiemmassa, mutta... jotenkin se varastossa roikkuva ruumissäkin näköinen möhkäle vaikuttaa kuitenkin olevan paikassa, johon se ei ihan välttämättä kuulu...
Rakas Sutturani on nimenomaan juurikin sitä - rakas. Se oli ensimmäinen puku, jota koskaan sovitin. (Ja lopulta sovitin varmaan noin 50 pukua... Ei näin! :D ) Ehdin nähdä tuosta ihanuudesta ihan joka vuorokaudenajanunia reilun puolen vuoden ajan, ennen kuin vihdoin uskalsin tehdä Sen Päätöksen. Tilasin Sutturani lokakuussa (muistaakseni) 2011 Hyvinkään Leimulinesta. Enkä voi tarpeeksi kehua tuon loistavan pukuihmemaailman aivan järjettömän upeaa palvelua, en vaikka viettäisin loppuelämäni Leimulinea ja erityisesti Leimulinen ihanaa Pirjoa ylistäen!
Kun sitten vihdoin sain kaunottareni päälle hääpäivänäni, se fiilis oli aivan mieletön! Tiesin, että tässä on Minun Pukuni. Puku sai vierailtakin mielettömästi kehuja ja kaikki minua vähääkään tuntevat olivat yksimielisiä siitä: meidät oli suorastaan luotu yhteen, minut ja Sutturani!
Ihana tylliunelmani oli juuri sitä, mitä halusinkin. (Vaikken sitä itse uskonutkaan, kun näin puvun ensimmäisen kerran. Kaaso J joutui sen puoliväkisin roudaamaan sovitettavaksi... :D )
Mutta mitäs tuolle puvulle pitäisi nyt tehdä? Tilaa sen esilläpitämiseen meillä ei yksinkertaisesti ole. Varastoon se toki mahtuu, mutta jotenkin tuntuu julmalta pitää tuota ihanaa tylliunelmaa pukupussiin sullottuna varaston perukoilla. Pitäisikö se myydä? Muokata? Vai mitä sille tekisi?
Minkälaisia suunnitelmia teillä on puvuillenne?
Voinko uskotella itselleni, että jonain päivänä minulla on tytär, joka suorastaan vonkaa saada astella alttarille äipän tylliunelmassa? :D (Siis vielä jälkeen 12-vuotissyntymäpäivänsäkin... :P )
Rakas Sutturani on nimenomaan juurikin sitä - rakas. Se oli ensimmäinen puku, jota koskaan sovitin. (Ja lopulta sovitin varmaan noin 50 pukua... Ei näin! :D ) Ehdin nähdä tuosta ihanuudesta ihan joka vuorokaudenajanunia reilun puolen vuoden ajan, ennen kuin vihdoin uskalsin tehdä Sen Päätöksen. Tilasin Sutturani lokakuussa (muistaakseni) 2011 Hyvinkään Leimulinesta. Enkä voi tarpeeksi kehua tuon loistavan pukuihmemaailman aivan järjettömän upeaa palvelua, en vaikka viettäisin loppuelämäni Leimulinea ja erityisesti Leimulinen ihanaa Pirjoa ylistäen!
Kun sitten vihdoin sain kaunottareni päälle hääpäivänäni, se fiilis oli aivan mieletön! Tiesin, että tässä on Minun Pukuni. Puku sai vierailtakin mielettömästi kehuja ja kaikki minua vähääkään tuntevat olivat yksimielisiä siitä: meidät oli suorastaan luotu yhteen, minut ja Sutturani!
Ihana tylliunelmani oli juuri sitä, mitä halusinkin. (Vaikken sitä itse uskonutkaan, kun näin puvun ensimmäisen kerran. Kaaso J joutui sen puoliväkisin roudaamaan sovitettavaksi... :D )
Mutta mitäs tuolle puvulle pitäisi nyt tehdä? Tilaa sen esilläpitämiseen meillä ei yksinkertaisesti ole. Varastoon se toki mahtuu, mutta jotenkin tuntuu julmalta pitää tuota ihanaa tylliunelmaa pukupussiin sullottuna varaston perukoilla. Pitäisikö se myydä? Muokata? Vai mitä sille tekisi?
Minkälaisia suunnitelmia teillä on puvuillenne?
Voinko uskotella itselleni, että jonain päivänä minulla on tytär, joka suorastaan vonkaa saada astella alttarille äipän tylliunelmassa? :D (Siis vielä jälkeen 12-vuotissyntymäpäivänsäkin... :P )
