maanantai 15. huhtikuuta 2013

Häät: Salmi Sali

Lupailin hääpäiväkertomusta jo joskus ammoisina elokuun päivinä... Ihan tämä ei nyt hääpäivätarinaa vastaa, mutta haluaisin kuitenkin kertoa kokemuksistamme Salmi Salin kanssa.

Mehän valitsimme hääpaikkamme helppouden, sijainnin ja toki myös paikan ulkonäön perusteella. Mieskullan silmää hiveli ennemmin moderni kuin kartanomainen ympäristö, siksi Salmi Sali nousi nopeasti suosikiksi, vaikka upeaa Villa Hakaa pitkään pohdimme. Vieraslukumäärä oli kuitenkin nousemassa liian suureksi Villa Hakaan, joten siltäkin osin Salmi Sali vaikutti loistovalinnalta.

Suunnittelujen osalta kaikki sujui aivan loistavasti: saimme aina yhteyden Annin Juhlapalvelun henkilökuntaan, kun kysyttävää tuli ja pääsimme katsomaan paikkaa yhä uudestaan suunnitelmiemme hioutuessa. Hinnoittelukin vaikutti olevan aivan kohdillaan, taksat lyötiin lukkoon kun sopimus tehtiin alkukeväällä 2011, vaikka häitä juhlittiinkin vasta elokuussa 2012.

Hääviikolla kävimme vielä kerran palaveeraamassa Salmi Salin edustajan kanssa ja suunnittelemassa pöytäjärjestystä. Pöytäkarttamme meni siinä sitten uusiksi ja heitimme ilmoille aikamoisen läjän uusia ajatuksia ja toivomuksia. Salmi Salin edustaja ei kuitenkaan pyynnöistämme hätkähtänyt, vaan antoi jopa ideoita siihen, miten juhlat saisi sujumaan mahdollisimman sutjakkaasti henkilökunnan avustuksella.

Hääpäiväämme edeltävänä iltana Sali oli varattu, joten pääsimme koristelemaan paikkaa vasta hääpäivän aamuna. Juomat ja kaikki tykötarpeet saimme kuitenkin viedä paikalle jo edellisenä iltana, joten pahempaa roudailua ei hääpäivälle onneksi jäänyt. Aamulla sulho, Bestman ja kaksi kaasoa puuhasivat salia kuntoon henkilökunnan kanssa ja kaikki vaikutti täydelliseltä.

Pienenä yksityiskohtana olimme sopineet hääviikolla, että kaikkiin pöytiin katetaan pienet vaahtokarkkikulhot alkumaljojen seuraksi. Ja niitä vaahtokarkkeja oli sitten enemmän kuin yksien häiden tarpeisiin... Joten minkäänlaista selitystä en keksi vielä tänäkään päivänä sille, ettei karkkeja näkynyt sen koommin pöydillä kuin niiden allakaan juhlien alkaessa! :(

Tila oli juhlissa todella kaunis ja kaikessa yksinkertaisuudessaan äärimmäisen toimiva. Juhlakansa ei päässyt hajoamaan ympäriinsä, vaan kaikki pysyivät kivasti yhdessä tilassa. Vieraita oli tasan sata, mutta ahtaudesta ei voinut kukaan moittia kärsivänsä. Katettu terassi oli suosittu, ja lämmittimien ansiosta terassilla viihdyttiinkin aivan yömyöhään.

Ruoka oli pienoinen pettymys: odotimme jotain aivan mieletöntä, mutta vastassa olikin keskitason buffaruokaa. Laatu ei kuitenkaan ollut suurin ongelma, vaan määrä: osa ruokalajeista pääsi loppumaan kesken! Jep, kaikki vieraistamme eivät mm. päässeet maistelemaan halloumisalaatista muuta kuin pelkkiä salaatinlehtiä. :( Ja Salmi Salin edustajien lupaaman kasvisruoan kohdalla tuli vastaan todellinen emämoka: Kasvisruokaa ei ollut! Olin soittanut ja vahvistanut kasvissyöjien määrän sovitusti viikkoa ennen häitä ja vielä edellisenä päivänä Salmi Salin edustajat kertasivat omatoimisesti minulle miten kasvissyöjien tulee toimia saadakseen pääruokansa. Juhlapäivänä koko henkilökunta kuitenkin vaan pudisteli päätään ja tarjosi vaihtoehtona ainoastaan muutenkin buffaamme kuuluneita kasvislisukkeita. Sanomattakin lienee selvää, että tämä tuohdutti morsion lisäksi muutaman muunkin. Kyllähän nyt ruokaa on oltava tarjolla, kun sitä luvataan!!!

Salmi Salilaisten aloitteesta tarjoilijoiden kanssa oli sovittu, että viinit kaadetaan pöytiin tietyssä järjestyksessä. Eräs kaasoista kertasi järjestyksen päätarjoilijalle vielä juuri ennen ruokailua. Homma meni siis kuin tanssi. Juuh, vähän niin kuin voi kuvitella ripaskan ja riverdancen sujuvan pyörätuolipotilaalta keskellä Stockan Hulluja Päiviä. Kaaokselta ei vältytty ja mm. omat vanhempamme saivat odotella viinejään tuskastuttavan kauan...

Häitä seuraavana päivänä saimme noutaa tavaramme, jotka oli pakattu siististi muutamaan rullakkoon. Saimme tavarat helposti ja ne oli tosiaan pakattu hyvin, eikä suinkaan heitelty miten sattuu. Henkilökunnasta oli taas apua roudaamisessa ja kaikki sujui siltä osin hyvin. Mutta, jotenkin kummasti karkkipurkeista oli kadonnut kansia, osa kylteistä puuttui ja - mikä surullisinta - emme saaneet takaisin yhden yhtä pöytäkoristeina käytettyä organzaliinaa. Liinoja oli yhtä monta kuin pöytiäkin, eli reilun tusinan verran, ja jokainen pätkä oli vähintään 3,5m pitkä. Ihan pikkuisista nenäliinoista ei siis ollut kyse. Mihin ne oli onnistuttu hävittämään??? Kyselin liinojen perään vielä parin kuukauden ajan, mutta en koskaan saanut niitä takaisin.

Otimme tietysti yhteyttä Annin Juhlapalveluun ja kävimme lävitse kaikki epäkohdat: kattamattomat vaahtokarkit, kesken loppuneet ruoat, puuttuvat kasvisruoat, kadonneet tavarat ja muut pienemmät töppäilyt. Suureksi harmiksemme keskustelut menivät aika inhottaviksi. Meille mm. väitettiin vastaan ja osa virheistä kiellettiin täysin. Lopulta emme jaksaneet enää käydä ikuista, mihikään johtamatonta keskustelua ja annoimme asian olla. Ei olisi ehkä pitänyt...

Hyvityksenä kaikesta Annin Juhlapalvelu tarjosi meille kakun. Minkälaisesta leivonnaisesta on kyse, sitä emme vielä tiedä, sillä emme ole vielä keksineet käyttöä kyseiselle hyvitykselle. Ehkä joskus...

Kadonneiden kylttien arvoitus selvisi, kun joskus myöhemmin kävimme pyörähtämässä Salmisaaressa: meidän wc-viittammehan ne siellä edelleen komeilivat seinillä! Lienevätköhän organzammekin nykyään Annin Juhlien vakiovarusteina...

Ruokamokia lukuun ottamatta juhlat sujuivat vieraiden näkökulmasta oikein kivasti. Paikka sai paljon kiitosta ja tila oli tosiaan äärimmäisen toimiva sadan hengen häihin. Myös tavaroiden tuominen ja vieminen sujui mukavasti ja oli mukavaa juhlia pitkään yöhön musiikin pauhatessa. Meille jäi kuitenkin todella kurja maku suuhun erityisesti Annin Juhlapalvelujen tavasta hoitaa "jälkipyykki" ja erityisesti heidän reaktioistaan kadonneita tavaroitamme kohtaan.

Jos siis suunnittelet juhlia Salmi Salissa, varaudu siihen, että vaikka suunnittelu on yhtä juhlaa, seuraavana päivänä on hieman paha olo...



tiistai 9. huhtikuuta 2013

Kengästä asiaa... taas!

Hipheijaa! Anteeksi älytön hiljaiseloni. Selityksiä toki löytyy kasakaupalla, mutta kukapa niitä jaksaisi kuunnella, kun voisimme yhtä hyvin puhua... KENGISTÄ! Jep! Tähän aiheeseen en kyllästy koskaan! :D

Minullahan oli kaasoina neljä upeaa naista, joista kaksi astuvat hekin avioliiton auvoisaan satamaan tänä kesänä. Ja tokihan ystäväni noudattavat vanhaa kunnon vuoroin vieraissa -periaatetta, joten luvassa on kaasoilua kaasoilun perään!

Asuasia on morsioiden kanssa vielä kesken, mutta värit ovat tiedossa: toinen haluaa kaasonsa draamaattisen tyylikkäästi mustissaan, toinen taas suosii syvää sinistä valkoisin ja punaisin säväyksin. Joku (mieshän) saattaisi olla sitä mieltä, että nämä pirskeet voisi tanssahdella samoilla tossuilla, mutta en minä sellaisia kuuntele! Vaan nettishoppaan ja haaveilen täydellisistä juhlakengistäni!

Mustahan on toki helppo nakki, mutta kaipaisin perusavokkaisiin jotain pientä erikoisuutta... ehkäpä tähän tyyliin:

Friis & Company: Myrna
Ihanat, eikös? Entäs nämä:

China Girl: Bowey
Noihin kun yhdistäisi saumasukkahousut ja mustan kotelomekon... oijoi! Ja noita China Girlin ihanuuksiahan saisi toki myös sinisinä... Hmm...

Mutta toisaalta, sini-puna-valkoinen teema antaa vähän enemmän tilaa irroittelulle, ja koska kunnon leijonatyt..rouvana rakastan huomiota, saanen koettaa kalastella sitä edes ihan kenkäparin verran? En toki tahdo outstageata morsiota (ja ainoana puvun nähneenä voin luvata, että sitä ei ihan pelkillä kengillä tehdäkään!), mutta kai nyt jotain pientä väripilkkua saa olla kaason varpaissa, eikös...?

Kansasin Dorothyn jalanjäljissä pääsisi kulkemaan näpsäkästi saarimaisemissa vaikkapa näissä:
Friis & Company: Morna
Olen aina salaa tuijotellut Irregular Choicen kenkiä ja miettinyt, ovatko ne nyt vaan aivan liian övereitä vaiko sittenkin ihan järjettömän upeita. The jury's still out, mutta jokin näissäkin kiehtoo...

Irregular Choice: Giggly Woo


Vai olenkohan sittenkin vaan toivottomasti liian vanha (ja liian suomalainen) Irregular Choicen kenkiin? :/

VAROITUS: Rakas mieheni, lopeta lukeminen NYT! Mene vaikka... jääkaapille? :D

Äh. Olen nyt viettänyt tuntitolkulla aikaa heppo.fi:ssä kenkiä kuolaten ja hups, ostoskorissakin on jo muutamat (lue: viidet) kengät... Ja niitä häitä oli tulossa vaan kahdet... Mutta onneksi tuo loistava nettikauppa tarjoaa täyden vaihto- ja palautusmahdollisuuden, joten voin rauhassa mallailla kenkiä! Nyt täytyy jatkaa shoppailuja, palataan! :D


perjantai 15. maaliskuuta 2013

Ohhoh! Haaste! :D

Black & Pink -blogin Shayja heitti haasteella, ja pitäähän semmoiseen vastata! :)

Ja eikun asiaan! 

1. Miksi aloitit blogin?
Pakonomainen tarve avautua? Ehdoton usko siihen, että juuri kaltaistani näppistaikuria blogimaailma on kaivannut? Järkkymätön itsekeskeisyys? Vahvat kuvitelmat omasta kiinnostavuudesta? Vaiko sittenkin vain siksi, että saisin jäsenneltyä (hää)ajatuksiani vähänniinku paperille... Tai kaikki edellämainitut. :P 
2. Unelmaduunisi?
Kirjailija-rokkistara. Juuh. Siinä yhdistyisivät ne tärkeimmät. Sivuduuneina voisin toki tehdä Oscarin arvoisia leffasuorituksia, ehkä ohjatakin jotain, valloittaa Broadwayn  ja West Endin. Niin ja lentää! Siis ihan koneilla, ei nyt sentään omin voimin. Tämä on realismia, ei utopiaa! :D

Voisin ehkä myös kokeilla elämää radiojuontajana. :D
 
3. Lapsuuden lempisatusi?
Ummh... Ehkä Tuhkimo. Joo. Se se on. Tuhkimo. Siksi uskon vahvasti vielä myös tuohon kirjailija-rokkistara-haaveeni toteutumiseen. :D
4. Kissa vai koira?
Koira. (Ja samalla ainoa yksisanainen vastaus. Sulkeiden sisällä olevaa matskua ei lasketa.)
5. Pitäisikö joulun olla kahdesti vuodessa?
Sopishan se! :) Mutta jos se toinen lykätään johonkin Juhannuksen tienoille, niin vaadin kyllä ekohenkisesti, että silloin toivotaan ja laulellaan vihreästä joulusta!!! Kahta lumikautta en suostu ottamaan!
6. Uskaltaisitko hypätä benji-hypyn?
Mennäänkö heti? :D
7. Jos sinun pitäisi antaa lapsellesi englanninkielinen nimi, mikä se olisi? 
Tai siis jos saisin. Okei, lähtisin vähän iiriin, mutta eikai siitä tässä nyt nihkeillä? Englanninkielisessä (-kin) maassa sitä kuitenkin viljellään! :D Caitríona. Pojasta tulisi Josh. Tai Joshua.
8. Jos istut toimettomana koneen ääreen, mille nettisivulle menet ensin?
 Miks tää on se vaikein kysymys? :D Öööh... En minä tiedä. Meiliboksiin? :D Googleen?
9. Black or Pink?
Both, darling, both! :D
10. Millainen on paras ystäväsi?
Pitkä, punatukkainen ja just Petteri! :)
11. Huipuin seurapeli?
Alias, ehottomasti! Mutta kukaan ei koskaan suostu pelaan sitä mun kans! :( Oisko jossain joku Aliaskerho, jossa pääsis pelailemaan sitä ihan jos nyt ei viikoittain ni edes kerran kuussa? Oisin heti mukana! o/
Ja sittenkö pitää vielä itse haastaa...? Oukei. 11 kysymystä... Hmm...
Kokeillaanpas.

1.) Mikä saa sinut aina hymyilemään?
2.) Mikä on sykähdyttävin lapsuusmuistosi?
3.) Paras kirja ikinä? Tai kirjailija?
4.) Miksi näitä kysymyksiä pitää olla 11?
5.) Mikä on paras tapa saada unta, kun unettomuus vaivaa?
6.) Miksi kampaajat ottavat hiusten latvoista kiinni ja antavat niiden sitten pudota vapaasti alas uutta tukkatyyliä suunnitellessaan?
7.) Voiko tuntemattomien ihmisten koruja/asuja/kynsiä/ripsiä/ tms. kehua? Miksi?
8.) Jätski vai pehmis?
9.) Jos sinun täytyisi/saisit muuttaa ulkomaille loppuelämäksesi, mihin muuttaisit? Valitse vain yksi kaupunki.
10.) Mitä shoppasit viimeksi? (Ei, ruokakauppaostoksia ei lasketa!)
11.) Finskiuutisoinnin innoittamana: Minkä lentoyhtiön siivillä on mukavinta matkustaa?

Olipas TYPERIÄ kysymyksiä. :D Todellinen haaste on siis löytää ihmisiä, jotka noihin viitsisivät vastata. I dare you! :P


tiistai 5. helmikuuta 2013

Unikulma vaiko sittenkin painajaiskulma...?

Hengissä ollaan! Ja lupaan edelleenkin, että niitä hääpäivään liittyviä tarinoitakin tulee vielä... joskus... :D

Mutta niitä odotellessa hivutan blogia taas vähän eri suuntaan. Sulho (jota ei varmaankaan enää lähes kuuden avioliittokuukauden jälkeen kehtaa Sulhoksi kutsua... Olkoon siis tästä lähin öööh... Mieskulta. Jep. :D ) niin, eli siis Mieskulta halusi uuden sängyn. Joten ei kun sänkykaupoille. En tiedä olisinko lähtenyt, jos olisin tiennyt, mikä show siitä seuraa...

Olimme määritelleet sängylle budjetin. Mutta elkää hyvät ihmiset kuvitelkokaan, että se tarkoittaisi, että olemme jotenkin suunnitelmallisia ja fiksuja ihmisiä! Ehei, kaukana siitä! Älkää koskaan päästäkö meitä suunnittelemaan esimerkiksi jotain valtion budjetteja jne! :D Meille budjetointi tarkoittaa sitä, että lähdemme ostoksille etsimään vaikkapa 700€ telkkaria. Lopulta kotiutamme laitteen, joka maksoi korkeintaan 2 000€. Mutta ei se ole meidän syytämme, vaan hyvin myyjien ansiota! Jep, olemme vietävissä. Ja lujaa!!! :D

Joka tapauksessa. Sänkyseikkailumme (hahahaa, jep, tällaisia ovat avioparien sänkyseikkailut! :P) johti meidät myös Unikulmaan... Ja kerronpa teille siitä kokemuksesta hieman tarkemmin...

Meidät otettiin hiljaisessa liikkeessä vastaan oikein ystävällisesti. Heti alkuun kävi kuitenkin selväksi, että tuo tiukasti (tirsk!) budjetoimamme rahamäärä ei Unikulman unelmiin riittäisi. No, eihän siinä sitten, ei kun muualle. Mutta tuo ystävälliseltä vaikuttava myyntimies halusi silti esitellä meille Unituotteitaan ja kuuntelimme toki kiinnostuneina eri sänkyjen ominaisuuksista. Tiesittekös muuten, että siimanarustakin tehdään patjoja? No minä en!

Siinä sitten ihmettelimme siimanarusänkyjä ja muita ihmeitä ja samalla meille valkeni, että budjettimme kuultuaan myyntimiehen asenne meihin kääntyi vahvasti pakkasen puolelle. Saimme mm. kuulla tällaisen jäätävän kommentin: "Hyvän haluaisitte siis ostaa, mutta ette ole valmiita maksamaan mitään". Myyjän alentuva asenne ja suoranainen rivien välistä kettuilu nostatti tämän rouvan verenpainetta melkoisen roimasti.

Kuten sanoin, vaikka olimme määritelleet budjettimme tiukasti, olemme todellakin hyvän myyjän vietävissä. Mutta kunnon budjetinsuurennusvalssiin tarvitaan myyjältä erinomaista asiantuntemusta, ammattitaitoa ja erityisesti loistavaa asiakaspalveluotetta. Kiusaamalla meitä ei saa shoppailemaan!

Noh, valveutuneena kuluttajana annoin tietysti asiasta palautetta kyseiseen liikeeseen. En kuitenkaan liittänyt palautteeseen puhelinnumeroani, sillä en halunnut keskustella tapahtuneesta puhelimitse.

Pari päivää myöhemmin puhelin soi ja kyllä taas oli rouva kummissaan, kun toisessa päässä itsensä esittelee samainen myyjämies. Hän kertoi saaneensa palautteeni suoraan sähköpostiinsa ja halusi heti olla yhteydessä minuun. Hän pahoitteli kyllä tapahtunutta, mutta oikeastaan tuntui siltä, että hän on kovasti pahoillaan siitä miten pikkurouva meni ja pahoitti mielensä, eikä suinkaan siitä, miten hän käyttäytyi tilanteessa.

Mutta ei siinä todellakaan kaikki! Puhelun aikana kyseinen myyntimies myös kertoi vuolaasti aiemmista työtehtävistään eri yrityksissä ja vetosi tuolla asiantuntemuksellaan minuun työni kautta. Kulmakarvat katossa kysyin sitten, että mitäköhän tekemistä minun työlläni on hänen työntekotapojensa kanssa ja halusin myös tietää mistä hän oli saanut tietoa työstäni ja puhelinnumeroni, jota en palautteeseen laittanut. Myyntimies sitten kertoi reteästi käyttäneensä numeropalveluita ja selvittäneensä netin kautta taustaani. Että sillä tavalla.

Ihan tähänkään en osannut asiaa jättää... Vaan laitoin vielä erikseen sähköpostia kyseisen henkilön esimiehelle. Kummastelin kovasti Unikulman tapaa hoitaa asiakaspalautteet ja erityisesti tätä työntekijän järkeväksi katsomaa salapoliiseilutyötä. Sain melko lyhytsanaisen vastauksen, jossa asiaa toki pahoiteltiin, tällä kertaa huomattavasti asiallisemmin.

Sanomattakin lienee selvää, että meidän perheeseen ei Unikulman sänkyjä kanneta, ei vaikka siitä meille maksettaisiin. Ja jos finderit sun muut keittiösalapoliisien lempparivempaimet ryhtyvät jakamaan kotiosoitettani, kurkin varmasti kahteen otteeseen verhojen takaa ennen kuin uskallan astua ulkomaailmaan vihastuneiden sänkykauppiaiden pelossa.

Anteeksi pitkä vuodatus, mutta tarina kaikkine käänteineen vaati vähän pidempää kirjainjonoa... :D

Onko muilla vastaavia kummallisia kokemuksia? 

perjantai 25. tammikuuta 2013

River Islandilla ilmaiset toimitukset!

Tämä ei nyt ihan ole sellainen aktivoitumisavaus, joka on pyörinyt mielessä, mutta eihän tälläistä helmi-infoa voi olla jakamatta! :D

Tänään perjantaina 25.1.2013 siis River Island lupaa toimittaa kaikki tuotteet aivan ilmaiseksi mihin tahansa maailman kolkkaan! No okei, eivät ehkä ihan mihin tahansa, mutta Suomeen ainakin. Ja sehän riitää minulle, toivottavasti sinullekin! :D

Nyt pitää enää päättää, tilaisinko mitä vai kaiken?! :D

Nämä nyt ainakin... eiks? :D

perjantai 7. joulukuuta 2012

Mitä tehdä Maggielle?

Uudessa kodissamme on kovasti enemmän tilaa kuin aiemmassa, mutta... jotenkin se varastossa roikkuva ruumissäkin näköinen möhkäle vaikuttaa kuitenkin olevan paikassa, johon se ei ihan välttämättä kuulu...

Rakas Sutturani on nimenomaan juurikin sitä - rakas. Se oli ensimmäinen puku, jota koskaan sovitin. (Ja lopulta sovitin varmaan noin 50 pukua... Ei näin! :D ) Ehdin nähdä tuosta ihanuudesta ihan joka vuorokaudenajanunia reilun puolen vuoden ajan, ennen kuin vihdoin uskalsin tehdä Sen Päätöksen. Tilasin Sutturani lokakuussa (muistaakseni) 2011 Hyvinkään Leimulinesta. Enkä voi tarpeeksi kehua tuon loistavan pukuihmemaailman aivan järjettömän upeaa palvelua, en vaikka viettäisin loppuelämäni Leimulinea ja erityisesti Leimulinen ihanaa Pirjoa ylistäen!

Kun sitten vihdoin sain kaunottareni päälle hääpäivänäni, se fiilis oli aivan mieletön! Tiesin, että tässä on Minun Pukuni. Puku sai vierailtakin mielettömästi kehuja ja kaikki minua vähääkään tuntevat olivat yksimielisiä siitä: meidät oli suorastaan luotu yhteen, minut ja Sutturani!

Ihana tylliunelmani oli juuri sitä, mitä halusinkin. (Vaikken sitä itse uskonutkaan, kun näin puvun ensimmäisen kerran. Kaaso J joutui sen puoliväkisin roudaamaan sovitettavaksi... :D )





Mutta mitäs tuolle puvulle pitäisi nyt tehdä? Tilaa sen esilläpitämiseen meillä ei yksinkertaisesti ole. Varastoon se toki mahtuu, mutta jotenkin tuntuu julmalta pitää tuota ihanaa tylliunelmaa pukupussiin sullottuna varaston perukoilla. Pitäisikö se myydä? Muokata? Vai mitä sille tekisi?

Minkälaisia suunnitelmia teillä on puvuillenne?




Voinko uskotella itselleni, että jonain päivänä minulla on tytär, joka suorastaan vonkaa saada astella alttarille äipän tylliunelmassa? :D (Siis vielä jälkeen 12-vuotissyntymäpäivänsäkin... :P )



tiistai 20. marraskuuta 2012

Varpaita palelta? Alennuskoodiapua! :D

Heeelou,

Kauan kauan sitten (eli kaksi vuotta sitten :D ) iki-ihanalla kosintareissullamme Pariisissa talsin pitkin noita rakkauden kaupungin talvisia katuja superlämpimissä, jalkoja hyväilevissä ihanissa Ugg-kopio-FitFlop-supersaappaissani. Nuo ihanaiset kaunokaiset kärsivät kuitenkin tylyn kohtalon: niiden elämänjano sammui jo muutaman kuukauden kuluttua. Vein raasut takaisin Aleksi 13:een ja sain rahani takaisin ja muutenkin erinomaista palvelua (täydet pisteet Aleksi 13:lle tästä!!! Kiitos!), mutta eihän se korvannut sitä surullista faktaa, että samanlaisia ihanuuksia en enää saanut jalkaani.

Nuo tossukat kuitenkin kummittelivat mielessä yhä ja kun tuossa muutama kuukausi sitten törmäsin Nature Shoppiin kesken kuumpimpien alennusmyyntien, niin pakkohan se oli tilata uutta lämmikettä vaativille ja täysin muotitiedottomille varpailleni!

Tällaiset sieltä sitten tupsahtivat kotiovelle. Juu, juu, tiedän, nämä ovat trendikkyydessään nykyään jossain feikkicrocsien tasolla, mutta Rhettiä vapaasti lainaten: Frankly my dear, my feet don't give a damn!  Sitten jos ja kun ne megasuperpakkaset taas iskevät, niin varpaani tullevat kiittelemään rouvaa ihan kädestä pitäen tästä sijoituksesta. :P

Ja se sijoitus tosiaan. Postituksineen 49,90€. Ja nuo ovat siis ihan mokkanahkaa. Eivätkä mitkään nukkesaapaat, vaan ihka oikeat töpöttimet! :D

Jos siis olet yhtä epätrendikäs ja mukavuudenhaluinen kuin minä, kirmaa sinäkin Nature Shopin nettisivuille! Eikä tässä vielä kaikki... :D

Iskehän ostoskorisi alennuskoodiboksiin koodi NAT-1123405, niin Nature Shop tarjoaa vielä 10% lisäalennuksen hinnoistaan! Jeps! Sillä rahalla saa jo... jotain muuta kivaa! :D

Eikun shoppailemaan siis! :D